Emme oleta pelaajilta tai tarjoa itsekään täydellistä autenttisuutta - tämä larppi ei pyri realistiseen historianelävöittämiseen. Toivomme kuitenkin pelaajien ilmentävän hahmojensa luonnetta ja asemaa pukeutumisessaan. Esimerkiksi jos hahmo on aatelinen, odotamme olisi pukeutumisen syytä olla juhlavaa ja jokseenkin ajankuvaan sopivaa. Tämä ei ole se peli, johon t-paidasta ja revityistä farkuista saisi kovin todennäköisesti tuunattua proppeja!

Liikaa paineita ei silti kannata ottaa! 1700-luvun loppupuoli oli täynnä vaihtuvia muoteja, sillä rokokoo oli väistymässä yksinkertaisemman tyylin tieltä. Senkään puolesta ei ole tarvetta pukeutua minkään tietyn vuosikymmenen mukaisesti, vaan “epämääräisen historiallinen” vaatetus riittää.

Inspiraatiota pukeutumisesta voi hakea esimerkiksi pelin Pinterestistä: https://pin.it/61YOx6fIp

Alla on tarkempia ohjeita eri hahmoryhmien pukeutumisesta. Ne ovat suuntaa antavia, emmekä oleta että kaikki pelaajat pystyisivät hankkimaan täysin niiden mukaisia proppeja. Mutta jos sellainen innostaa, niin tässä on materiaalia jo hyvissä ajoin!

Aateliset, rikkaat porvarit & kutsuvieraat

Ranskan rikkaille oli erittäin tärkeää seurata viimeisintä muotia. Muodikkuus oli tärkeää paitsi vaurauden ilmentämisen muotona, myös salaisemmissa poliittisista syistä. Koska erityisesti kuningatar oli kiinnostunut muodista, kaikki kuningattaren lähelle halusivat joutuivat osoittamaan samanlaista kiinnostusta. Samalla erinomainen tapa ilmaista paitsi omaa tyyliään ja omaa vauruattaan, ja varsinkin hovinaisille se oli yksi tapa päästä ilmaisemaan itseään.

1700-luvun hovimuoti keskittyi eleganssin, yksityiskohtaisuuden, näyttävyyden ja koristeellisuuden ympärille. Asuissa oli siis usein rusetteja, pitsiä ja kaikenmaailman röyhelöitä! Kankaiden kuviot olivat usein esimerkiksi kukkia, raitoja tai näyttäviä, symmetrisiä kuvioita. Yleisesti 1700-luvun muodissa tavoiteltiin kevyempää tunnelmaa verrattuna 1600-luvun synkkyyteen. Tätä kuvaa luotiin käyttämällä esimerkiksi vaaleampia pastellisävyjä. Silti on hyvä muistaa, että samaan aikaa värikkäät vaatteet olivat myös suosittuja, koska vaurauttaan pystyi osoittamaan kalliiden kankaiden lisäksi myös hyödyntämällä väriaineita, joita tuotiin maailman kaukaisista kolkista (mikä tietty nosti niiden hintaa). Värit ja koristeet olivat suosittuja sekä feminiisessä että maskuliinisessa muodissa.

Jo vaatteiden materiaali oli erittäin merkittävä. Rikkaiden vaatteet olivat usein taftia, puuvillaa, villaa tai varsinkin silkkiä. Ranskassa suosittiin silkkiä, sillä se oli kotimainen tuotantonsa takia isänmaallinen valinta. Jos piti enemmän tuontikankaista, niin kannatti varoa, sillä jopa kangasvalinta saatettiin nähdä poliittisena tekona. Erään kerran Marie Antoinette valitsi viralliseen potrettiinsa ulkomaisesta musliinista tehdyn mekon, ja onnistui samalla suututtamaan kaikki isänmaalliset porvarit, koska ei tukenut kotimaista silkkituotantoa. Toisaalta, musliini miellettiin myös alusvaatekankaaksi, joten silläkin saattoi olla vaikutusta seuranneeseen skandaaliin…

Yleisesti, naisten vaatteissa ihannoitiin neliskanttista kaula-aukkoa, kapeaa vyötäröä ja leveää helmaa. Alempi kangas sai näkyä edessä olevasta halkiosta, ja joskus mekko omasi lähes viittamaisen laahuksen. Jokainen kohta, jonka pystyi koristelemaan, oli koristeltu jollakin tavalla. Jotta helmasta tuli varmasti tarpeeksi suuri, niissä käytettiin usein “pannieria” (eräänlaista vannehametta). Aluksi hameiden leveys oli sivusuuntaan, mutta vuosisadan loppupuolella se alkoi siirtyä taakse. Molempia tyylejä saatettiin siis nähdä samaan aikaan. Parhaimmillaan helmat olivat niin suuria, että niiden kanssa oli hankala mahtua ovista. Tosin, larpissa kannattaa suosia ainakin jonkinlaista käytännöllisyyttä, joten aivan ennätysleveitä helmoja kannattaa silti miettiä uudestaan.

Miesten muodissakaan ei pelätty värejä tai koristeita! Ranskalaisessa tyylissä suosittiin pastellisävyisiä silkkipukuja, jotka oli koristeltu runsailla koristeilla. Tosin ns. “englantilainen tyyli” oli yksinkertaisempi kuin ranskalainen. Siinä suosittiin tummempia kankaita ja hieman yksinkertaisempaa koristeluja. Hieman yksinkertaisempi asustus ei sekään siis ollut edes hovissa aivan tavaton näky. Asukokonaisuus koostui yleensä pitkähihaisesta paidasta, liivistä, polvihousuista ja takista. Sekä takeissa että liiveissä suosittiin yksirivistä napitusta. Takkeja pidettiin tavallisesti auki, jotta koristeelliset liivit varmasti näkyivät. Kaulassa oli yleensä myös jonkinlainen koristeellinen kangas tai eräänlainen “kravatti”.

Naisten hiusmodissa suosittiin vaaleaksi puuteroituja hiuksia tai suurta, näyttävää peruukkia. Peruukkien kanssa saatettiin käyttää näyttäviä hattuja. Sekä hatut että peruukit koristeltiin usein näyttävästi käyttämällä esimerkiksi suuria höyheniä, nauhoja, kukkia tai niihin saatettiin luoda erilaisia kokonaisuuksia jopa laittamalla koristeeksi pienoismalleja laivoista tai joskus jopa täytettyjä eläimiä! Tosin vuosisadan loppupuolella hiusmuoti hieman rauhoittui, ja kampauksen volyymi siirtyi ylhäältä sivuille ja taakse. Vain taivas oli rajana! Myös miehet käyttivät peruukkeja, joskin ne eivät yleensä olleet aivan yhtä suuria kuin naisten. Miehet saattoivat käyttää myös kolmikolkkahattuja (“tricorne”). Se itsessään oli yleensä tumma, mutta saattoi omata värikkään tai kultaisen reunuksen. Ne olivat erityisen suosittuja armeijassa ja laivastossa.

Muitakaan asusteita ei sovi unohtaa, sillä esimerkiksi viuhkat, päivänvarjot ja suurin jalokivin koristellut korut olivat lähes oletettuja näkyjä hovissa. Korut saattoivat olla myös pitkiä helminauhoja. Kävelykepit olivat suosittuja sekä miesten että naisten muodissa. Miesten hovipuvun kanssa saatettiin pitää myös ns. “hovimiekkaa”. Hovimiekka oli ohutteräinen, ja siinä oli koristeltu kahva ja huotra. Kengät saattoivat olla korolliset nahkakengät, mutta joskus ne oli myös päällystetty muuhun asuun sopivilla kankailla.

Ihanteellisessa meikissä tummennettiin sekä silmät, ripset että kulmat. Ihon piti olla mahdollisimman kalpea, jotta kirkkaanpunaiset huulet ja punertavat posket erottuivat varmasti! Jos kantajalla ei luonnostaan ollut kauneuspilkkua, sellainen saatettiin maalata. Kauneuspilkun suhteen kannatti kuitenkin olla varuillaan, sillä sen sijainnilla ajateltiin olevan osoittavan tiettyjä asioita kantajansa luonteesta.

Yksinkertaisesti; yleensä hovissa enempi on parempi. Jos hahmo on aatelinen, kuninkaallinen tai kutsuvieras, pukeutumistyylin voi katsoa olevan koristeellisempi kuin palvelusväen. Jos hahmo on kuitenkin esimerkiksi ammattinsa puoleksi paikalla (esimerkiksi pappi, lääkäri tai sotilas), näitäkin elementtejä saa käyttää ja niihin kannustetaan! Siinä pelaajat saavat käyttää omaa harkintaa sen suhteen, mikä tyyli tai vaurauden määrän osoitus sopisi hahmolle parhaiten.

Palvelusväki ja tavalliset kansalaiset

1700-luvun loppupuolella teollisen vallankumous toi tuotteiden hintaa alaspäin jo jonkin verran, mikä mahdollisti samanlaisten muoti-ihanteiden seuraamisen laajemmin kaikissa piireissä. Kuitenkin, kolmannen säädyn edustajilla ei siltikään ei ollut varaa laittaa kaikkia rahojaan vaatteisiin. Tästä syystä vaikka vaatteiden “perusmallit” olivat samankaltaisia, kolmannen luokan edustajat käyttivät usein paljon käytännöllisempia vaatteita kuin rikkaat. Lähtökohtaisesti vaatteet olivat usein tummempia, yksinkertaisempia ja vähemmän värikkäitä kuin rikkaiden. Sen sijaan, että vaatteet olisivat olleet silkkiä, ne olivat esimerkiksi puuvillaa, pellavaa tai villaa, jotka kestivät käyttöä paremmin ja olivat edullisempia. Väriaineet myös nostivat helposti kankaan hintaa, joten vaikka ne olisi värjätty, lopputulosten värit eivät usein olleet yhtä kirkkaita.

Miesten vaatteet olivat erityisesti samankaltaisia, joskin yksinkertaisempia. Asuissa oli mukana esimerkiksi liivit, paidat ja takit olivat kuitenkin malliltaan aika samankaltaisia. Pieniä eroja, kuten varakkaampien luokkien suosimat polvihousut ja talonpoikien ja työläisten suosimat pitkät housut kuitenkin toivat joitakin eroja. Peruukkia käytettiin, jos siihen oli varaa. Sen sijaan monet saattoivat kasvattaa itse pitkät hiukset ja hyödyntää niitä. Talonpoika, joka myös käytti peruukkia, ei katsottu olevan kelvollinen osallistumaan valtiopäiville kolmannen säädyn edustajana. Päässä oli usein myssy tai huopahattu.

Naisten käyttämät mekot, korsetit ja takkimaiset yläosat mukailivat rikkaimpien tyylejä, joskin käytännöllisyyden takia hameet olivat usein hieman lyhyemmät (eli nilkkojen kohdalle). Perusasu koostui esimerkiksi paidasta, liivistä, nutusta (eli takista) ja hameesta. Päällimekko oli myös saatettu kerätä siten, että se oli hieman lyhyempi. Mekon kanssa saatettiin pitää myös (ihanteellisesti röyhelöistä) esiliinaa. Kaulassa pidettiin usein kolmiomaista kaulaliinaa, joka peitti dekolteeta hieman (mikä oli yleinen riski neliskanttisessa kaula-aukossa). Jos peruukkiin ei ollut varaa, hiukset pyrittiin silti puuteroimaan. Omia hiuksiaan saatettiin myös hyödyntää näyttäviin kampauksiin, ja ne sen kanssa käytettiin usein esimerkiksi liinaa tai olkihattua.

Yksinkertaisesti; köyhemmät kolmannen säädyn edustajat suosivat tummempia, yksinkertaisempia ja käytännöllisempiä vaatteita kuin aateliset. Vaikka joitakin koristeita ja asusteita niissä voi olla, ehkä metrin mittainen helminauha ei ole kaikille kyökkipiioille sopivin asuste. Tässäkin kuitenkin saa käyttää omaa harkintaa, eikä esimerkiksi palvelijoiden oleteta kaikkien pukeutuvan identtisesti.

Vallankumouksen muoti

Jos halusi näyttää tukeaan vallankumoukselle, pukeutuminen oli siihen erinomainen keino. Aiemmin yläluokkalaiset tyylit lensivät romukoppaan, kun niiden nähtiin olevan sorron symboleita. Tästä syystä esimerkiksi massiiviset peruukit jäivät pois ja miehet käyttivät pitkiä housuja polvihousujen sijaan. Naiset antoivat hiustensa olla jopa auki! Sukupuolten välinen muoti yleensä oli hieman häilyvämpää, sillä esimerkiksi vallankumoukselliset naiset käyttivät samantyylisiä takkeja miesten kanssa.

Sininen, valkoinen ja punainen olivat luonnollisesti vallankumouksen värit. Ihanteellisesti päässä oli punainen hattu tai myssy ja yllä oleva takki oli sininen. Jos ei ollut varaa hankkia vaatteita, jotka olivat kokonaan vallankumouksen värisiä, oli silti tavallista pyrkiä laittamaan joko hattuun tai takkiin kiinni kokardi trikolorin väreissä (eli sini-valko-punainen ruusuke).

Lyhyesti; vallankumouksellisen asu oli shokeeraava vanhoollisten aatelisten mielestä. Osa vallankumouksellisista saattoi silti olla parempituloisia, joten resuisia asujen ei sinänsä tarvitse olla. Jos haluaa, sinistä, valkoista tai punaista voi erityisesti hyödyntää jossakin määrin. Myös näissä väreissä oleva ruusuke voi olla hyvä koriste asuun.